Sanoin, että eilinen oli tylsin päivä ehkä ikinä. Hah, olin niin väärässä! TÄMÄ päivä se vasta tylsä onkin. Oon koko päivän vaan istunut joko tässä popittamassa Stam1naa tai hengannut alakerrassa tekemättä yhtään mitään, vaellellut vain ympäriinsä, avannut jääkaapin kerta toisensa jälkeen, ja huomannut joka kerralla, ettei siellä ole mitään. MÄ KUIHDUN!!!! Siis muutenkin, kuin ravinnon puolesta.

Nyt jos se kaikkivoipa Julle tuolla yläkerrassa on olemassa, niin jumalauta, nyt on oikea aika näyttää se! Anna joku merkki mulle, että jossakin on vielä joku joka haluaa kutsua mut johonkin ihmisten ilmoille. Koska tää ainainen himassa nyhjääminen on hermoja raastavaa.

Okei, kohta lähen taas hölkkää, sitten katon vaikka vähän salkkareita (vittu mitä naurettavuutta oikeesti) ja syön päivän ekan aterian. Ainiin, eihän jääkaapissa ole muutakuin valo. Ellei sekin ole palanut. Pitäis vissiin lähtee kauppaanki ku ei tässä perheessä (missä on sentään kokki-isä) huolehdita edes alaikäisen lapsen ravitsemisesta. Voi vittujen takatalvi ÄÄÄÄÄÄÄH! Lupaan tulla ihan saatananmoiseks uskovaiseks, annan vaikka yhden sormistani, jos nyt ku mä seuraavaks napsautan sormiani, jääkaappiin olisi ilmestynyt tonnikalasalaattia, puntarini näyttäisi noin 200 kiloa vähemmän kuin hetki sitten, ja joku fantsu tyyppi pyytäis mut ulos! Ei oo paljoo vaadittu jumalauta.

Luojan kiitos ehkä ainoa järkevä ihminen joka useimmiten on vapaana olemaan mun kanssa (koska se on samanlainen luuseri, jota ei kutsuta ikinä mihinkää) tulee huomenna takasin koticityymme! Mutta senkin mä näen ehkä vasta perjantaina. Fuuuuck. Noh, sillon alkaaki jussiviikonloppu, ja jos silloin en oo rantsussa/muualla ihmisten ilmoilla, niin en sitten ikinä!

Noniiin, johan tämänkin päivän kirjoitus meni tähän, että selitän vain loputtomasta säälittävyydestäni. No, aion jankuttaa karusta kohtalostani siihen päivään asti, kun täällä oikeasti tapahtuu jotain tähdellistä, jotain sellaista mikä pakottais mut hymyilemään joka hetki. Hah, ei sellaista oo tapahtunu, mitä, 16 vuoteen, joten kai mä jaksan tätä kaunista päivää odottaa vielä seuraavatki 16 vuotta. Ja vitut jaksan.

Miksi minä??????? Mä oon aina luullut, että mä oon ihan kiva tyyppi, mutta ilmeisesti mä en ole, kun en nytkään ole missään. Milloin mun aikani oikein koittaa?

Joka tapauksessa, vaikka huomenna mulla olis kuinka kärsimyspäivä tahansa, lupaan puhua jostain muusta! Ajattelin käsitellä vähän tuntemieni ihmisten kusipäisyyttä tai jotain yhteiskunnallista kakkaa. Katellaan.

Kiitos ja anteeksi vuodatus.

Stam1na- Edessäni
Jos tämä peilikuva kertoo mihin
suuntaan kehitymme
niin hajotan kasvoni
sielun peilit, pieniksi paloiksi,
silmän pilkkeeksi

Jos tämä peilikuva valehtelisi
edes hetken ei tarvitsisi hajota
hampaan paloiksi, ienkuopiksi,
lopunajoiksi

Päivän biisi: Stam1na- Pakkolasku

Päivän sana: Miksi.