Tässäpä on ollut piiiiiiiiitkän pitkä tauko! Nyt vissii pitääkin kirjottaa paljon.... fuck.

Hevitän täällä Staminaa ja yritän miettiä, että mitä sitä tekisi. No! Päätin tulla avautumaan. Mutta en kyllä tiedä mistä avautuisin, koska ainoa asia mistä haluaisin avautua, ei sovi näille sivuille.... Joten ehkä tästä tulee tällä kertaa vähän positiivisempi merkintä kuin nuo aikaisemmat ovat olleet :D

Oon ollu joka ikinen päivä (ja yö) ulkona tovereiden kanssa (jee, nykyään mut kutsutaanki jonnekkin!), ihmettelen kun en oo saanut vielä jotain raittiin ilman myrkytystä... Ja en tajuu miten mulla liikenee aikaa vaan istuskella jauhamassa paskaa every fucking day, koska mulla on niin sata muutakin hommaa tehtävänä: 

1. Hommata lukion kurssikirjat... Vitun tärkeä tehtävä. ...ja kallis

2. Siivota huone

3. Siivota toinen huone

4. Siivota koko saatanan talo

5. Siivota vaatekaappi. Mun kledjut ei mahu mihinkää....

6. Kirjoittaa jotain yhteiskunnallista. Hyvin tärkeä kohta tämä kuudes.

7. Mennä Ylivieskaan! Ehkä tärkein. Oi, voisi puida Ylivieskaa tänään.

8. Ostaa vaatteita. Tai ehkei sittenkään?

9. Puhua äidille, että voisin haluta synttärilahjaksi Stam1nan tai Soilworkin hupparin. 50€ + postikulut :s

10. Kymmenes kohta on turha.

Ylivieska. Ai ai ai, sinne ihmisen mieli aina halajaa!  Kelatkaa, että aina kun oman kaupungin maisemat ja ihmiset alkaa vituttamaan, voisi vain ottaa ensimmäisen InterCityn kohti jotakin kaukaista ja olla siellä hyvän ruuan ja seuran äärellä muutaman päivän. No hehe, minä pystynkin tekemään niin! Vielä ei ole Järvenpää alkanut ylitsepääsemättömästi vituttamaan, mutta sitä hetkeä odotellessa.

Ylärissä asuu siis mun mummeli ja papparainen ja suuri osa sukua. Siellä on aina ihan mahtava meininki, mummu on hauskin tyyppi tässä maailmassa, jossei Sampoa lasketa mukaan. Mummelilla on aina ruokapöytä notkolla hyvästä safkasta (kokki-isäni saanu oppinsa himassa?). Ja muu suku sitten, keitä siellä asustelee. Ne on niin ihanaa porukkaa :D Haikolan lapset on ihan vitun siistejä, hauskimpia keitä tiiän :D Varsinkin Janne. Ja Arja. Ja Arikin. Pena, Haikolan isäntä, on myös niin ratkiriemukasta seuraa, että pelottaa ihan. Ootan toodella paljon, että tulen täysi-ikäiseksi, että pääsen juomaan alkomahoolia Haikolan grillimökkiin railakkaan sukuni kanssa!♥

Nyt mua väsyttää ihan armottomasti, joten tänään ei tule enempää tekstiä, ei kuvan kuvaa, ei päivän spesiaalia eikä päivän biisiäkään. MO.

 

 

Noh, tässä nyt on ollut viime päivinä kaikenlaista niin en oo ehtinyt kovin runsaasti vuodattamaan. Aika jännä, luulin, kun alotin tän villityksen, että tulen kirjoittamaan tätä joka helvetin hetki, koska mulla on muuten elämässä niin tylsää. Hah, toisin kävi. Tai siis tylsäähän ja masentavaa ja vituttavaa ja kyrsistyttävää ja kiljumista aiheuttavaa (1717, joku ajattelee mua) tämä mun elämäksikin kutsuttu säälittävyys onkin, mutten silti oo saanut tänne hirveesti aikaseks oikeestaan paljoakaan.

Tänäänkään en jaksa puida maailman ongelmia (big surprise.........?), koska olen toivoton.

Viikko sitten tuntui, että olisin ollut taivaassa, koska silloin mulla ei ollu tylsää. Päinvastoin, oli niin hauskaa, että teki mieli itkeä. Kiitos siitä päivästä, se tais jäädä elämäni viimeiseksi sellaiseksi päiväksi.

Sittenhän siinä oli taas pari saatanan tylsää päivää välissä kunnes saapui torstaiyö. Oi oi, en nyt tähän aio julistaa onnellisuuttani, ettei joku tuttu arvaa mitä selitän.

Torstaiyö......... kiitos siitä, se tais jäädä parhaaks kokemukseksi mun elämässä. Vituttaa, että olin sillon niin tylsää seuraa, ettei tämä henkilö jaksa enää kiinnostua kommunikoimaan mun kanssa...... Fuck fuck fuck fuck.

Mutta nyt... oon taas vittuuntunut. MIKSI?!?!!???!!! Miksen mä voi olla sellainen, joka voisi vaan soittaa jollekkin, joka sanoo, että "Joo tuu tänne vaan, täällä on kaikki" Ensinnäkään, mulla ei oo pokkaa soittaa ihan kenelle tahansa, ketä en kunnolla tunne. Ja ei mua edes pyydettäisi mihinkään, vaikka mä kuinka vihjailisin.

On se nyt vittu kumma, että mulla saattaa viikossa olla vain kaksi päivää, jolloin mun naamalla kareilee hymynhäivähdys. Huooooooooh, miksei täällä voi tapahtua mitään?! Okei, kyllähän täällä tapahtuu, mutta tuntuu, että kaikille muille paitsi mulle.

Ja asia ei olis niin paha, jos olis jotain tekemistä itellä himassa, mutta täällä mä vaan istun päivät pääksytysten tuijottammassa tuota yhtä pistettä seinässä (mun silmien polttava katse kairaa siihen kohtaan kohta aukon), ja haaveilemassa yksinkertaisista asioista, joita en kuitenkaan tule koskaan saamaan. Pitäis vissiin käydä lenkillä kaks kertaa päivässä, siivota joka välissä tai keräillä vaikka postimerkkejä (tai perhosia jumalauta), että tää kesä lipuis mahdollisimman nopeesti vittuun.

Okei okei, oli juhannusviikonloppu ja oli hauskaa olla Mirkalla. Käytiin seikkailemassa aamuyöllä kumpparit jalassa pitkin maita ja mantuja. Sitten hengattiin rantsussa ja höpöteltiin. Oli ihan hubaa, eli elä loukkaannu Mirkka. Mutta silti, ei ollut NIIN hauskaa, että se vois peittää tän superhypermegavitutuksen, jota joutuu käymään läpi vähän liiankin usein nykyään.

Onneksi mulla sentään on nyt tyylikäs Harry Potter- laastari, joka piristäis pahasti masentuneen mummelinkin elämää<3 Leikkasin siis kaikessa rauhassa (hirveellä vauhdilla jostain syystä) tomaatteja, kunnes Mirkan saatananmoisen terävä veihti iski johonkin muuhun kuin tomaattiin. Meinas irtoa koko peukun pää ja sitä verta valui kuin olisi sika teurastettu.

Mutta muuten ...kyrsii.

Nyt meen helvettiin täältä. Muuten varmaan vahingossa tapan itseni, kun kiehun raivosta.

Päivän biisi: Soilwork- Nerve

Päivän tietoisku: Soilwork on suomeksi Multatyö tahi Maaperätyö. Fiksu nimi bändille?

Noniin, toivottavasti pilasin kaikkien muidenkin päivät ja viikot ja kesät ja vuodet ja elämät, positiivisuutta tihkuvalla paskakirjoituksellani. Jumalauta.

No onpahan nyt sitten ruma kuvakin kaiken kukkuraksi :)))))

Sanoin, että eilinen oli tylsin päivä ehkä ikinä. Hah, olin niin väärässä! TÄMÄ päivä se vasta tylsä onkin. Oon koko päivän vaan istunut joko tässä popittamassa Stam1naa tai hengannut alakerrassa tekemättä yhtään mitään, vaellellut vain ympäriinsä, avannut jääkaapin kerta toisensa jälkeen, ja huomannut joka kerralla, ettei siellä ole mitään. MÄ KUIHDUN!!!! Siis muutenkin, kuin ravinnon puolesta.

Nyt jos se kaikkivoipa Julle tuolla yläkerrassa on olemassa, niin jumalauta, nyt on oikea aika näyttää se! Anna joku merkki mulle, että jossakin on vielä joku joka haluaa kutsua mut johonkin ihmisten ilmoille. Koska tää ainainen himassa nyhjääminen on hermoja raastavaa.

Okei, kohta lähen taas hölkkää, sitten katon vaikka vähän salkkareita (vittu mitä naurettavuutta oikeesti) ja syön päivän ekan aterian. Ainiin, eihän jääkaapissa ole muutakuin valo. Ellei sekin ole palanut. Pitäis vissiin lähtee kauppaanki ku ei tässä perheessä (missä on sentään kokki-isä) huolehdita edes alaikäisen lapsen ravitsemisesta. Voi vittujen takatalvi ÄÄÄÄÄÄÄH! Lupaan tulla ihan saatananmoiseks uskovaiseks, annan vaikka yhden sormistani, jos nyt ku mä seuraavaks napsautan sormiani, jääkaappiin olisi ilmestynyt tonnikalasalaattia, puntarini näyttäisi noin 200 kiloa vähemmän kuin hetki sitten, ja joku fantsu tyyppi pyytäis mut ulos! Ei oo paljoo vaadittu jumalauta.

Luojan kiitos ehkä ainoa järkevä ihminen joka useimmiten on vapaana olemaan mun kanssa (koska se on samanlainen luuseri, jota ei kutsuta ikinä mihinkää) tulee huomenna takasin koticityymme! Mutta senkin mä näen ehkä vasta perjantaina. Fuuuuck. Noh, sillon alkaaki jussiviikonloppu, ja jos silloin en oo rantsussa/muualla ihmisten ilmoilla, niin en sitten ikinä!

Noniiin, johan tämänkin päivän kirjoitus meni tähän, että selitän vain loputtomasta säälittävyydestäni. No, aion jankuttaa karusta kohtalostani siihen päivään asti, kun täällä oikeasti tapahtuu jotain tähdellistä, jotain sellaista mikä pakottais mut hymyilemään joka hetki. Hah, ei sellaista oo tapahtunu, mitä, 16 vuoteen, joten kai mä jaksan tätä kaunista päivää odottaa vielä seuraavatki 16 vuotta. Ja vitut jaksan.

Miksi minä??????? Mä oon aina luullut, että mä oon ihan kiva tyyppi, mutta ilmeisesti mä en ole, kun en nytkään ole missään. Milloin mun aikani oikein koittaa?

Joka tapauksessa, vaikka huomenna mulla olis kuinka kärsimyspäivä tahansa, lupaan puhua jostain muusta! Ajattelin käsitellä vähän tuntemieni ihmisten kusipäisyyttä tai jotain yhteiskunnallista kakkaa. Katellaan.

Kiitos ja anteeksi vuodatus.

Stam1na- Edessäni
Jos tämä peilikuva kertoo mihin
suuntaan kehitymme
niin hajotan kasvoni
sielun peilit, pieniksi paloiksi,
silmän pilkkeeksi

Jos tämä peilikuva valehtelisi
edes hetken ei tarvitsisi hajota
hampaan paloiksi, ienkuopiksi,
lopunajoiksi

Päivän biisi: Stam1na- Pakkolasku

Päivän sana: Miksi.

 

 

 

Tässä minä taas olen.

Tänään on kyllä ollu ehkä yks tähänastisen elämäni tylsimmistä päivistä. Heräsin joskus kahentoista aikaan, hengailin koneella, lenkitin piskin, käväsin hölkkäämässä muutaman kilsan ja sitten lähdin tonne suuren kaupunkimme keskustaan parin frekun kanssa. Kateltiin siinä kun kaverin isoveli ja isoveljen kaverit pelasi ultimatee.

Oli siis saatanan tylsää : D

En mä nyt taas oikein tiedä mistä mä haluisin tänään lörpötellä.....

Mulla on härö fiilis. En nyt tässä selittele, että mitenkäs näin tällä kertaa, mutta härö, todella härö fiilis. Haluisin vaa mennä ulos juoksee ja karjuu päättömänä. Menisinkin, jos tuolla satais kaatamalla. Se vois puhdistaa mut.

Oikeesti, voisko ihmiseen hommata sellasen ominaisuuden, että silloin kun ei haluais ajatella mitään, vois vaan painaa jostain napista ja ikäänkuin nukahtaa? Mä en nyt jaksais todellakaa miettiä mitään, varsinkaa tätä erästä asiaa, joka pistää mut ihan himmeille fiiliksille. Ja ku samaa asiaa kelaa vähän aikaa pääsemättä mihinkää, tulee hulluks! Ku venkslaa vaa samoja kuvioita päänsä sisällä eikä pysty lopettaa. Ajan kanssa se unohtuu? Ja vitut sanon minä.

Ja sitten toinen juttu mikä vituttaa. Miksei täällä voi ikinä tapahtua mitää?! En nyt toivo, että syntyis jotain draamaa (tai itseasiassa sitä just kaipaan, vois nauraa räkäsesti jonkun kolmiodraamalle), mutta miksei mulle voi sattuu mitään?! Joku uus tuttavuus vaikkapa vaikkapa.

Okei, kyllä mulla eilen oli hauskaa. Olin isoskavereitten ja aparin, ja aparin tyttöystävän, aparin parhaan kaverin ja randomporukan kaa viettämässä iltaa keskustassa ja siellä oli kyllä tottamunassa fantsuu. Mutta sekin hauska loppu sillä sekunnilla ku lähti polkee hikisee himaa, koska ties ettei tuu näkee niitä ihmisiä enää. Tai ehkä näkemään kyllä, muttei hengaamaan saman jengin kanssa ku tuona iltana. Voiiii haluun takas sinne, elää ne hetket uudestaan : <

Joten tätä lukevat, pitäkää ne helvetin peukkunne pystyssä, rukoilkaa vaikka, jos näette sen hyväksi vaihtoehdoksi, että mä saisin vielä viettää aikaa noiden hemmojen kanssa! Koska muuten mun kesä kuluu siinä kun mä istun joko yksin himassa dataamassa tahi nökötän parin tylsäksi käyneen (ei, en tarkoita sinua Mirkka) ystävän kanssa keskustassa tuppisuuna, koska ei ole enää aihetta mistä keskustella.

Mä tarvitsen TOIMINTAAAA. Voi helvetin kevättalvi.

Mut nyt ajattelin yrittää olla ajattelematta ja pistää simmut kiinni ja pään tyynyyn. Stam1na vois auttaa asiassa. Hope so. 0000! Joku miettii mua<3 Ja niin vissii : D

Päivän biisi (siis albumi): Stam1nan Viimeinen Atlantis

Päivän lause: Mitä helvettiä?

 

Tiedoksi vain, tuo koru on sitten Mirskan.

 

Arvatkaa mikä on naurettavaa? Se että 16- vuotta täyttävä teini istuu keskellä kesäkuuta kotona kuuntelemassa Metallicaa ja kirjottamassa blogiaan. Suurin osa tuntemistani ihmisistä viettää aikaansa parhaillaan keskustassa tai kavereillaan. Osa tuntemistani on leireillä tavoittelemattomissa. Ja osaa tuntemistani ihmisistä vihaan.

Apua jos mun koko kesä kulkee näissä merkeissä! Että istun tässä persettä kovettavalla penkillä näpyttämässä päivät pääksytysten tätä tylsyyden päiväkirjaa?! Ää viikatemies tule jo. Ei mulla oikeesti oo mitää virkaa täällä. Yhyy, yhyy teiniangstipaska. No ei muuta voi väittää! Mut tärkeintä on et mä itse rakastan itteeni<3 Se on tärkeintä. OKEI MITÄ MÄ SELITÄN? TURPA KIINNI! Nii eli, ei hätää, en ole tappamassa itseäni. Kyllä musta joku vielä tykkääkin. ..Äiti?.

Okei, okei, mä oon kipee, joten en ees vois lähteä minnekkään. PASKAT! En mä terveenäkään missään olis. Ei mua kutsuta minnekkään. Ja teille parille tätä lukevalle kamulille terveiset, että turpa sumppuun, mua ei tosissaan kutsuta mihinkään. Jos jollekkin ystille sanoo tästä, hän vain toteaa "Ei mitään kutsua tarvita. Soitat vaa jollekkin!" No sepä vasta säälittävää olisikin. Niin alas mä en vajoa! ...Vielä. Katotaan vaan, millon tämä viimeinenkin ylpeyden ripe karisee helvettiin musta.... Heh.

Mutta tosissaan. Jonkun pitää antaa mulle joku merkki (sähköisku kenties), että mun täytyy nousta tästä ja lähteä vaikka perkele yksin johonkin! ...Okei, se olis ehkä maailmankaikkeuden säälittävin tempaus : D Voin vaan kuvitella ne katseet kun yksin kulkisin jannella ja yrittäisin pitää hauskaa. Voi pylly.

Mulla ei näytä tänään tosissaan olevan mitään järkevää höpötettävää. Voisinhan mä toki tässä yhteydessä jauhaa kaveriporukkani kusipäisyyttä, mutten jaksa saarnata kahdesta asiasta peräkkäisinä päivinä (muistax ku eilen pälpätin uskosta), joten jätän tämän aiheen puimisen myöhemmille ajoille. Päätin nyt siis kirjoittamisen sijaan julkaista pari viime vuoden varrella ottamaani kuvatusta. Huvikseen?

Päivän biisi: Metallica- Unforgiven 2

Päivän vitsi: Mies ja nainen kiisteli avioerossa lastensa huoltajuudesta. Tuomari pyysi naiselta perusteluja, miksi tämän pitäisi saada lapset, johon äiti sanoi: "No minä olen niitä vatsassani kantanut yhdeksän kuukautta ja synnyttänytkin." Seuraavaksi tuomari pyysi mieheltä perustelut. Mies vastasi: "Otetaanpa esimerkki. Mä työnnän kaksi euroa karkkiautomaattiin ja se työntää mulle suklaapatukan ulos. Onko se suklaapatukka silloin mun, vai sen karkkiautomaatin?" Tais isukki saada lapset?